... mä herään ja katon ikkunast ulos. Ah, ihana päivä, voi lähtee taas juoksee koiran kaa. Meen alas ja äiti rupee kauheesti selittää jotai. Aluks en kuunnellu, pesin vaan itelleni lasii ja kaadoin appelsiinimehuu. Sit mä rupesin kuuntelee ja kappas, saan tietää et koira pitää varmaa lopettaa. Nyt se on saanu koko aamun jotai vitun outoi kohtauksii, ja mä pelkään et kävin vähä liia pitkäl lenkil & liia nopeesti eilen. Oikeesti, en kestä.

Nytki vaa dataan, en ees itke. En vaa haluu nähä ku se kärsii, enkä mä pysty itkee, koska en tajuu et seuraavaks ku meen alas, ni se ei juokse häntä heiluen mun luo ja anna pusui. Ei, koska äiti lähtee nyt eläinlääkärii ja... kai se pitää lopettaa. Mut ainakaa se ei kärsi sitte.

Ikävä tulee. ♥


1255163337_img-d41d8cd98f00b204e9800998e