Mä aina selailen Aurinkosadetta läpi ku mulla on tylsää, luen pätkii sieltä täältä ja itken. Se on jotain niin sanoinkuvaamaton se tunne, mikä mulle tulee. Se ficci on antanu mulle paljon. Lukunautinnon joo, mut kans mun parhaan ystävän. Okei, sen ficin takii oon varmaa herkempi ku koskaa enne, nyt voin ruveta itkemää lähes mistä vaa. Se on mulle vaan niin helvetin tärkee, mun on tosi vaikee pistää sitä sanoiks. Se on niin täydellinen. Rakastan sitä, ihan totta.

Naa, taas mä itken.

”Kun mä lupasin sulle, että mä en odota sua.. mä valehtelin. Mä odotan sua aina. Niin kauan, että sä.. mä en lopeta odottamista, ikinä.”

... <3.